Kiersin viikonloppuna lähes kaikki lähimmät venesatamat kuvatakseni tunnelmapaloja siitä, miltä rannoilla näyttää kun veneilykesä antaa vielä hetken odottaa itseään. Venelaiturit ammottivat tyhjyyttään, isommat veneet ja laivat piileskelivät pressujen alla ja soutuveneet pötköttivät kumossa pitkinä, hauskan värikkäinä rivistöinä. Isommissa satamissa veneitä kunnostettiin pukkien päällä jo kesää varten. Vedessä ei ollut kuin muutama menopeli. Suojaisimmat lahdukat olivat vielä jään peitossa mutta isommat selät ja virtapaikat lainehtivat jo kesää enteillen.
Itseni yllätti se, että veneitä oli niin paljon! Isoja rautapaatteja, puu- ja lasikuituveneitä, purjeveneitä, hurja määrä erilaisia saunalauttoja ja soutuveneitä satapäin.
Kuvausreissu osoitti kyllä sen, että me keski-suomalaiset olemme todellakin veneilykansaa ja nautimme järviemme läheisyydestä.
Nämä alkukevään järvimaisemat olivat värittömyydessään ja karuudessaan hurjan mieluisia kuvattavia. Tunnelma oli levollinen, odottava, jopa pysähtynyt. Eikä mene kuin pieni hetki kun kesä maalaa taas luonnon valollaan ja väreillään herättäen kuvien maisemat eloon.
Ja samaan aikaan talvikoloistaan herää veneilijät. He irrottavat köydet, jättävät arjen huolet rannalle ja huokaavat – Vihdoin.
Ei kommentteja