Teimme ensimmäisen yön yli -veneretken ja pidemmän reissun Päijänteelle heinäkuun puolessa välissä 2018. Suunnittelimme reissua jo hyvissä ajoin ja tarkastelimme reittikarttoja, vierasvenesatamien tietoja sekä luonnon satamien sijainteja minne kannattaisi ylipäänsä mennä. Sain työkaveriltani, joka on kokenut Päijännepurjehtija, hyviä vinkkejä vierailukohteista Etelä-Päijänteeltä. Vahva suositus oli vierailla Päijänteen Kansallispuistoon kuuluvalla Kelventeen saaressa. Moni muukin tuntui vierailleen Kelventeellä ja nauttineensa käynnistä. Päijänteen Kansallispuiston karttoja löytyy netistä ja niissä kerrotaan missä luonnonsatamissa voi majoittua, siis telttailla, ja missä on esimerkiksi WC ja grillauspaikka. Ohessa on linkki kansallispuiston karttaan.
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/paijannefin.pdf
Me saimme suosituksia mennä Isohietaan, koska ranta on nimensä mukaisesti pitkä hiekkaranta ja siellä olisi lapsien mukava uida ja sinne on helppo rantautua. Lisäksi alueella saa telttailla, joka oli meidän tapauksessa välttämättömyys, koska emme kaikki, 2 aikuista ja 3 lasta, mahtuisi nukkumaan veneessä. Lisäksi alueella sijaitsee WC ja grillauspaikka joten perustarpeet pystyisi hoitamaan paikan päällä. Mutta ennen kuin mennään Kelventeelle niin muutama sananen valmistautumisesta.
”Menomatkalla Päijänne tarjoili meille parastaan, aurinko paistoi ja oli lähes tyyni keli isoilla Päijänteen selillä. VAU.”
Pakkailua ja tankkailua
Tuohon aikaan meillä oli Flipper 640DC -vene. Vene soveltuu erittäin hyvin pidempiikin päiväretkiin ja kyllä veneellä pystyy myös yön yli -retkiä tekemään. Pakkasimme mukaan teltan ja makuualustat, vettä isoon kanisteriin, ruokaa jääkaappi täyteen ja paljon seikkailumieltä.
Meillä kävi mahtava onni säiden suhteen. Menomatkalla Päijänne tarjoili meille parastaan, aurinko paistoi ja oli lähes tyyni keli isoilla Päijänteen selillä. VAU. Fiilis korkealla. Päätimme tankata veneen Korpilahden satamassa, mutta sielläpä ei ollutkaan polttoainetta tankeissa. Kuulemma joku iso kalastustapahtuma ja siihen osallistuneet venekunnat olivat tyhjentäneet tankit kaikista satamista pohjoisella Päijänteellä. Saimme kanistereita lainaan ja haimme maitokärryillä bensaa keskustassa olevalta ABC:n kylmäasemalta. No tulipahan päivän jumpat tehtyä.
Pienen tankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa etelää kohti ja soitin Kuhmoisten satamaan tiedustellakseni, että onko siellä bensaa mittareissa. Oli kuulemma juuri tullut rekalla lisää! Ei kun sinne. Pääsimme Kuhmoisten vierasvenesatamaan, Sahanrantaan, alkuillasta ja tankkasimme sekä veneen että miehistön Saharannan ravintolassa. Pizza maistui kaikille! Ensikosketus Sahanrannan satamaan oli mukava ja puhuimme, että takaisin tullaan vielä joskus. Mutta meidän määränpää oli tällä kertaa Kelvenne ja Isohieta.
Jatkoimme matkaa Kellosalmen kapean reitin kautta Kelventeelle jonne pääsimme illalla noin kahdeksan aikaan. Ilta-aurinko otti meidät vastaan ja hämmästelimme Kelventeen kirkasta vettä! Voi vitsi mikä paikka. Kannatti tulla! Saimme veneemme mahtumaan rantapenkalle muiden sekaan – yksin ei siis Kelventeellä tarvitse olla tai saa olla – ja pystytimme teltan rannalla majoittuville. Perheen naisväki halusi telttaan ja miesväki meni veneen keulaan nukkumaan yön. Kelventeellä vene siis ajetaan hiekkarantaan keulasta kiinni ja sidotaan köydellä rannan puuhun kiinni. Ankkurinkin voi perästä heittää niin pysyy vene paikoillaan jos alkaa tuulemaan.

Mani-Baari ja muita elämyksiä Kalkkisissa
Seuraava aamu valkeni jälleen aurinkoisissa merkeissä. Teltassa majoittunut naisväki oli nukkunut hieman heikosti naapuri teltasta kuuluneen kuorsauksen johdosta. Hyvä muistutus, että julkisilla paikoilla et voi valita naapuriasi vaan sopu sijaa antaa.
Aamupalan ja -uinnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti Heinolaa. Matkalle osuisi Kalkkisten kanava, joka toimii hieman eri tavalla kuin mihin olimme tottuneet Vaajakosken ja Kuhankosken suluissa. Hieno kokemus ajaa kanavan läpi, jossa ei kiinnittäydytä minnekään vaan hiljakseen ajellaan seuraavalle sulkuportille odottamaan veden laskua. Sulutuskorkeus on alle metrin, joten kanavasta pääsee melko nopeasti eteenpäin.
Kanavan jälkeen pysähdyimme Kalkkisten kylän kohdalla Pihamaan viini- ja marjatilalle, mistä löytyy Pihamaan omat, palkitut viinit ja pienpanimotuotteet ja kylässä on idyllinen tunnelma muutenkin. Kävimme paikallisessa Mani-Baarissa syömässä, melkoinen aikamatka takaisin 70-luvulle. 🙂 Oli sellainen Esson-baari fiilis, vain Artturi Reinikainen juttuineen puuttui.

Kävimme paikallisessa Mani-Baarissa syömässä, melkoinen aikamatka 70-luvulle 🙂
Pihamaan viini- ja marjatila
Hyvän tauon jälkeen jatkoimme kohti Heinolaa. Tarkoitus oli tankata ja ehkä jäädä sinne yöksi. Heinolassa oli kyllä polttoainetta tankeissa, mutta pumppu oli rikki. Dieseliä kyllä sai mutta se ei meitä paljoa auttanut. Bensaa piti saada. Samaa harmitusta poti muutama muukin venekunta joilla oli tankeissa enää höyryt jäljellä. Meillä oli polttoainetta vielä sen verran, että päätettiin ajella takaisin Vääksyyn ja Päijänteen puolelle.
Paluumatkalla huomasimme, että yksi näistä höyryillä ajelevista venekunnista oli joutunut hätään ja heillä oli hinaus menossa vesijetin avulla. Kävimme kysymässä josko he tarvitsevat hinausapua, mutta kuulemma pärjäisivät omillaan, koska matka omaan laituriin olisi enää muutamia satoja metrejä. Tulipa hoidettua hyvän merimiestavan mukaisesti protokollat. Ja tuli hyvä mieli. Itsekin toivoisi, että vastaavassa tilanteessa kanssa veneilijät huomioisivat jos joutuu pulaan vaikka sitten bensan loppumisen vuoksi.
Saavuimme illan aikana Vääksyn satamaan Majakkapaviljongin kupeeseen. Jäimme satamaan yöksi, lapset nukkuivat keulassa olevassa pedissä kolmistaan ja me aikuiset nukuimme avotilassa olevalla aurinkopedillä makuupusseissa. Fiilis oli kuin olisi nukkunut akvaariossa, koska meillä ei ollut mitään verhoja kuomun ikkunoiden eteen. Virittelimme pyyhkeitä, että saisimme vähän yksityisyyttä laiturilla kulkevilta ihmisiltä. Nukuimme kohtuullisesti kaikesta huolimatta.
Viehättävä Vääksy
Uusi aamu ja aurinko helli retkeläisiä. Kävimme aamiaisella Majakkapaviljongissa ja tapasimme yllättäen veneilijä-ystävämme. Pääsimme koeajamaan heidän Grandezza 27DC -venettä ja oli todella mahtava kokemus. Siitä jäikin kipinä isomman veneen hankintaan.
Ystävämme kertoivat jatkavansa kohti Sysmän Suopellon satamaa ja me päätimme vielä jäädä Vääksyyn tutustumaan vanhan Vääksyn pikku putiikkeihin ja kävisimme kaupassa täydentämässä ruokavarastoa. Vääksyssä riittikin kierreltävää ja katseltavaa, kerrassaan kaunis pieni kesäpitäjä. Söimme lounaan Kanavan Kunkku -nimisessä ravintolassa ja annammekin paikalle vahvan suosituksen. Ruoka oli oikein maukasta ja laadukasta.
Iltapäivällä päätimme jatkaa matkaa takaisin Kelventeelle ja matkalla mietimme, että jäädäänkö sinne uudelleen yöksi vai pysähdytäänkö pelkästään uimaan ja jatketaan matkaa Sysmään minne ystävämmekin meni aikaisemmin. Pysähdyimme uimaan ja matka jatkui Suopellon satamaan uimisen jälkeen.
Sysmän Suopellon satamassa sijaitsee polttoainemittarit ja siellä pystyy myös tyhjentämään septin ja lisäämään vettä. Meidän veneessä tosin ei ollut vessaa, joten septille ei ollut käyttöä. Suopellon sataman kupeessa sijaitsee Pinxinmäen ravintola ja taide-ateljeet. Pinxinmäeltä voi myös varata rantasaunan ja sen myös teimme. Tekipä hyvää päästä kunnolla pesulle parin päivän järvessä uimisen jälkeen. Söimme illalla porukalla Pinxinmäen ravintolassa ja olipa hyvää. Illalla nukuimme samalla järjestelyllä kuin Vääksyssäkin.
Vääksystä löytyy mm. tämä hurmaava vaaleanpunaisessa talossa sijaitseva ranskalainen kyläkauppa
Kotia kohti
Jälleen aurinkoinen aamu! Pinxinmäki avasi ovensa klo 9 aamulla ja menimme sinne aamiaiselle. Aamupalan jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti kotilaituria, mutta matkalla pysähtyisimme Jämsän edustalla toisten ystäviemme mökillä saaressa. Iltapäivällä taivaalle alkoi nousta pilviä ja sateen uhka kasvoi. Lähdimme Jämsästä kiireen vilkkaa kotia kohti ja säästyimme sateelta ja ukkoselta. Palasimme alkuillasta Leppävedelle kotilaituriin. Kaikille jäi reissusta mukava fiilis ja lapset muistelevat vieläkin tätä ensimmäistä pidempää venereissua ja Kelvennettä.
Mitä retkestä jäi käteen? Ainakin se, että aina voi sattua ja tapahtua. Veneily on rinnastettavissa karavaanari touhuun mutta tapahtuu vesillä. Ihmiset ovat samanhenkisiä ja yleisesti ottaen aina autetaan toisia ja ollaan ystävällisiä. Bensan loppuminen niin laajalta alueelta oli yllättävää keskikesällä, jolloin sesonki on kuumimmillaan. Veneily hyvällä kelillä on keskimäärin mukavampaa kuin huonolla.
Flipper 640DC – erimainen lyhyempien retkien vene
Mitä veneeseen tulee, niin meidän 640DC toimii erinomaisesti päiväretkillä ja miksei viikonloppuretkelläkin. Silloin tosin kannattaa osalle porukkaa varata teltta yösijaksi ja vierasvenesatamiin pitää turvautua useasti ruokavaraston täydennystä varten, 30L jääkaappi ei vedä määräänsä enempää. Jos ja kun avotilan aurinkopedillä majoittuu niin olisi hyvä olla joku näkösuoja kuomun ikkunoihin, että saa hieman enemmän yksityisyyttä. WC on myös kova juttu veneessä. Sitä meillä ei ollut joten tauot tulivat oikeasti tarpeeseen.
Tämä retki viimeistään vahvisti sen, että olemme todellakin hurahteneet veneilyyn!
Tämän retken jälkeen meillä on jo ollut useita samanlaisia ja useita tulee vielä olemaan. Tämä retki viimeistään vahvisti sen, että olemme todellakin hurahtaneet veneilyyn. Päijänteellä riittää katseltavaa ja luonnonsatamia missä vierailla. Jos mietit minne alkavana kesänä menisi, suosittelemme Kelvennettä ja Vääksyä. Molemmissa kannattaa käydä.
Koko perhe nautti veneretkestä 🙂 Auringonlaskuissa riitti ihasteltavaa
Ei kommentteja